Yksi lapsuuteni suurimmista unelmista on ollut oma perhe. Olen ollut jo pienestä lapsirakas ja minulle oli luonnollista tulla nuorena äidiksi vaikka ei se tie ollut loppu viimein mikään helpoin tie. Nuorena äidiksi -ajatukseen kuului tietysti unelma onnellisesta perheestä, jota olen kuitenkin joutunut odottamaan. Olen paininut nyt muutaman vuoden asian kanssa ja totutellut ajatukseen, että olemme poikani kanssa omanlainen perhe, hyvä duo. Pikku hiljaa totuin ajatukseen monen epäonnistuneen suhteen ja tunnemylläkän jälkeen. Ymmärsin ettei se kahdestaan oleminen olekaan huono juttu ja pitää osata ensin rauhoittua tähän elämään ennenkö yrittää sitä väkisin muuttaa. Silti olen kaivannut koko ajan rinnalleni sitä toista aikuista jakamaan arkea ja ajatuksia sekä loputonta kotitöiden suota.
Olen aina halunnut "tavallisen perheen", mitä se sitten kellekin tarkoittaa ja mikä on tavallisen määritelmä. Ajatuksissani on ollut minä ja mieheni, lapsi(a) sekä oma koti ja kaiken tämän ympärille meidän näköinen arki. Ystäväni käytti omassa päivityksessään ilmaisua "kaverini perhe" ja siihen pysähdyin. Nieleskelin kyyneleitä ja mutustelin ilmaisua. Tajusin, että minun lapsuuden perheeni oli vaihtunut omaan perheeseeni. Minulla on pieni poika ja avopuoliso, joten olemme perhe. Meillä on koti ja syksyn alettua koittaa aivan tavallinen arki, me opiskelemme ja poika viettää päivät päiväkodissa. Olen saanut sen, mistä olen aina unelmoinut.
Yksi yö heräsin ja jäin ihmettelemään rakkauden määrää, joka ympärilläni on. Päässäni alkoi soimaan eräs kappale, jota hyräillessä nukahdin hymyillen omalle paikalleni toisen ihmisen viereen. Minulla on paikka jonkun elämässä ja sydämessä sekä minun sydän saa ottaa ja antaa rakkautta, tervettä läheisyyttä ja läsnäoloa. Kaikki tämä ei todellakaan ole ollut itsestäänselvää nuoruusvuosina, kun tunteet heitteli ja parisuhdestatus sen mukana.
Aamu valkenee, valaisee jo eteisen,
Tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on
yhteinen
Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärä
Heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää,
vaan siihen jään
Ja musta tuntuu et' voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan
Lähelläin
siis muusta viis' voin luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
pystypäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti